Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:146864 kpl

Huom!

Vahdon Tuisku pääsi mukaan Seuracupfinaaliin!

Finaali kisataan Eurassa 2.9.2017.

Bussikuljetus lähtee kaupalta klo 7:30

Mainosbannerit

Tähän reunaan, tämän alle tukijoiden bannereita

Vahdon Tuisku

Veteraanit

Uusimmat kuvat

dsc03288
dsc03292
dsc03289
dsc03282
dsc03269
dsc03266
tammikuu_2013_053
tammikuu_2013_052

Vahdon Tuiskun historiaa

Yleinen urheiluinnostus, joka vallitsi 1900-luvun toisella vuosikymmenellä, sai pontta erityisesti olympiavuodesta 1912 ja suomalaisten menestyksestä niissä kisoissa. Seuraavana vuonna perustettiin maahamme peräti 137 uutta seuraa. Vahdon naapurikunnista vain Nousiaisissa oli tätä ennen urheiluseura, vuonna 1910 perustettu Nousiaisten Alku. Vahdolla raittiusseuraoli pyrkinyt edistämään nuorison urheiluharrastusta perustamalla voimistelujaoston yhteyteensä jo vuonna 1904. Raittiusseuran toiminnan pääpaino oli kuitenkin muualla ja varsinaista kilpaurheilua ei sen puitteissa tiettävästi tuolloin harrastettu.

Vahdolle ryhdyttiin puuhaamaan omaa urheiluseuraa keväällä 1913. Muistitiedon mukaan paikkakunnan nuoret miehet sopivat asiasta lainamakasiinin portailla maaliskuussa samana vuonna. Tuolloin vallinnut säätila, lumituisku, lienee vaikuttanut seuran myöhempään nimivalintaan. ”Tuisku” – nimeä ehdotti tiettävästi ensimmäisenä Juho Sorjasaari. Seuran perustava kokous pidettiin pian tämän jälkeen Seppälän Isotalossa. Papereiden laadinta ja säännöistä sopiminen veivät vielä sen verran aikaa, että ”Vahdon Voimistelu- ja Urheiluseura Tuiskun” perustamispäivämääränä pidetään toukokuun 20 päivää 1913. Seuran ohjelmaan otettiin laaja lajivalikoima ajan tavan mukaan. Säännöissä sanotaan: …”Tuiskun tarkoitus on Turun piirissä ja omalla paikkakunnalla edistää harrastusta voimisteluun ja urheiluun, hiihtoon, soutuun, uintiin, painiin, pyöräilyyn y.m. yleisurheiluun.” Tuiskun perustajajäseninä mainitaan olleen Oskari Isotalo, Santeri Isotalo, Arvo Palttala, Juho Sorjasaari, Verneri Välimäki, Eero Toivonen, Santeri Aaltonen ja Alvar Toivonen. Näistä Arvo Palttala suunnitteli Tuiskun rintamerkin; harmaaseen kolmiokenttään sijoitetun punaisen T –kirjaimen, sitä reunustavat vihreät lehvät ja nimilyhenteen ”VUS”. Tähän tunnukseen lisättiin seuran perustamisvuosi ”1913” vuonna 1949.

Tuiskun toiminta lähti vireästi liikkeelle. Seuran jäseniksi liittyi heti ensimmäisenä vuonna kolmisenkymmentä henkilöä. Jäsenmaksutulojen perusteella seuran jäsenistö kasvoi 1920 – luvun puoliväliin mennessä noin kaksinkertaiseksi. Tuona aikana seuraan liittyivät myös sen ensimmäiset naisjäsenet. Kilpailuihin naiset ja tytöt alkoivat osallistua laajemmin vasta 1940-luvulla.
Tuiskun toiminnassa oli suvantovaihe 1930-luvun vaihteessa sen perustajajäsenten luovuttua tehtävistään. Vähitellen toiminta jälleen virkistyi, mutta sota katkaisi hyvän kehityksen; johtokuntakaan ei kokoontunut lainkaan vuosina 1940 ja 1942-44. Sodan jälkeen vuonna 1945 Tuisku ilmoitettiin yhdistysrekisteriin ikään kuin uutena seurana, vaikkei sitä koskaan oltu lakkautettukaan !
Tuisku pääsi kuitenkin nopeasti jaloilleen. Seuran jäsenistö kasvoi voimakkaasti 1950-luvulla ja seuraavalla vuosikymmenellä sen toimintaan osallistui lähes koko pitäjän väki. Enimmillään seuran jäsenistö lieneekin ollut 1960-luvun lopulla, jolloin Tuiskuun kuului n. 380 jäsentä. Harrastajamäärän lisääntyessä seuran organisaatio jaettiin päälajiensa mukaan yleisurheilu-, hiihtojaostoihin sekä muodostettiin erillinen poikaurheilujaosto (myöh. nuorisojaosto) vuonna 1947. Seuran toiminta tehostui myös alueellisesti, kun Lavamäkeen perustettiin oma kyläosasto vuonna 1951. Tuiskun organisaatio laajeni edelleen seuraavalla vuosikymmenellä, kun kuvaan mukaan tuli suunnistusjaosto. Sen jälkeen on perustettu mm. ampuma- (myös ampumahiihto), palloilu – (pesäpallo ja jalkapallo) ja kuntourheilujaostot. Seuran keskeisimpinä urheilulajeina ovat kuitenkin koko ajan olleet hiihto ja yleisurheilu.

Aluksi Tuiskun yleisurheilijat harjoittelivat Pallikedolla Kirkonahteen alapuolella, koska urheilukenttää ei Vahdolla ollut. Toiminnan vilkastuessa Tuisku vuokrasi yhdessä suojeluskunnan kanssa, nykyiseltä Unton kaava – alueelta, ns. vanhan kentän alueen 1920-luvun alkupuolella. Talkootöinä kaivettiin ojat, perattiin ja laitettiin suorituspaikat. Urheiluvälineistäkin huomattava osa, keihäät, hyppytelineet ym, tehtiin itse. Vanhaa kenttää käytettiin vuoteen 1954, jolloin nykyisen kentän perustana oleva uusi kenttä valmistui. Tämä urheilukenttä oli vuosikymmenet monien urheilutapahtumien näyttämönä, kunnes Vahdon kunta uusi sen perusteellisesti vuosina 1992-93. Tuolloin juoksurata parannettiin ja hyppy- ja heittopaikoille saatiin kestopäällysteet sekä asianmukaiset suoritusvälineet. Ensimmäinen, noin 0,5 kilometrin mittainen, pururata oli raivattu vanhan urheilukentän ympärille. Sitä pidennettiin uuden kentän ja seurojentalon väliseen maastoon ja samalla varustettiin valaisinpylväin vuosina 1970-71. Jo muutamaa vuotta aikaisemmin oli pystytetty urheilusauna lähelle seurantaloa. Pururata jäi myöhemmin asutuksen alle ja se korvattiin 1980-luvulla urheilukenttää ympäröivällä uudella pururadalla. Viime aikoina laajennettua ja parannettua rataa käyttävät talvisin hiihtäjät ja kesäaikaan kuntoilijat.

Seuratyöhön olennaisesti kuuluva varojen kerääminen on ollut tärkeä osa Tuiskun toimintaa. Aluksi tuloja saatiin paitsi jäsenmaksuista niin myös jäsenten luona seurusteluilloissa kootuista ”kolehdeista”. Varsin pian Vahdon Seurojentalosta tuli Tuiskun toimintojen keskus . Tämä alunperin Vahdon Nuorisoseuran pystyttämä rakennus oli myöhemmin suojeluskunnan hallussa ja 1930-luvun puolivälistä sitä varten muodostetun Seurantaloyhtymän omistuksessa. Yhtymä, johon Tuiskun lisäksi kuului useita osakkaita lakkautettiin vasta vuonna1969, jolloin seura sai talon yksin hallintaansa. Jo 1910-luvulla alettiin järjestää näytelmällisiä tanssi - iltamia. Seuraan perustettiin tilaisuuksia varten huvi-, ravintola- ja arpajaistoimikunnat. Erityisen paljon väkeä ja myös tuloja saatiin sodan jälkeen aloitetuista arpajaisista, joita järjestettiin vielä 1970-luvulla. Niiden ohjelmaan sisältyi monenlaista kisailua renkaan- ja nuolenheittoa, ilmakivääriammuntaa, kylien välinen viestijuoksu ym. Lisäksi arpajaispäivään kuuluivat tanssit ja korttisakitkin. Viimeksi mainituista ei tosin seuralle tainnut tulla tuloja. Arpajaisten ja tanssien kultakautta oli 1960-luvun alkupuoli, jolloin Tuisku saattoi järjestää kolmisenkymmentä huvitilaisuutta vuodessa. Tuolloin pidettiin myös tupailtoja, joissa naisväki kokoontui ompeluseuraan ja myytiin arpoja toiminnan hyväksi. Tanssit menettivät vähitellen suosiotaan ja 1980 – luvulla niiden järjestämisestä luovuttiin. Tuiskun tärkeimmiksi tulonlähteiksi muodostuivat sen jälkeen jäsenmaksut ja kunnan tuki.

Vahdon Tuiskun kilpaurheilulla on pitkät perinteet. Yleisurheilussa Tuisku menestyi seurana erityisen hyvin heti ensimmäisinä vuosikymmeninä. Jo seuran perustamisvuonna 1913 tuiskulaiset kilpailivat Nousiaisten Alun kanssa kesäisessä 10-ottelussa. Tuohon aikaan hankittiin seurojen kesken komeita kiertopalkintoja, joista kisailtiin useampana vuonna. Tuiskun palkintokaappiin kertyi vuosien mittaan monia palkintoja yleisurheilun seuraotteluista mm. upea hopeoitu sarvi vuonna 1919. Tuiskun, Ruskon Yrityksen, Nousiaisten Alun ja Paattisten Pamauksen välinen 6-ottelu voitettiin vuonna 1929. Tuiskun yleisurheilijoista menestyneimpiä ovat olleet kiekonheittäjät, joista Aarno Vahtera oli tuloksiltaan lähellä kansallista kärkeä 1930 - luvulla ja tiettävästi hänet valittiin myös vuoden 1940 olympiavalmennettavien ryhmään tässä lajissa. Pauli Isotalo saavutti ns. B-sarjan Suomen mestaruuden niinikään kiekonheitossa vuonna 1949. Mikko Varjonen oli 1950-luvulla yksi monipuolisimmista ja menestyksekkäimmistä kenttäurheilijoista. Myöhemmin seuran nuorisourheilijat ovat saavuttaneet useita piirinmestaruuksia ja tuoneet mitaleja myös SM-kisoista.

Hiihdolla on ollut keskeinen sija Tuiskun toiminnassa. Erityisesti yksilötasolla Tuiskun hiihtäjät ovat parhaimmillaan olleet kansallista kärkeä ja jopa kansainvälistä menestystä on tullut. Tuiskun alkuaikojen menestyksekkäin hiihtäjä oli seuran perustajajäsen Verneri Välimäki. Hänen paras kilpailukautensa sattui vuoteeni 1917. Tuolloin tämä ”uusi hiihtäjäkyky” niin kuin sanomalehti kuvaili voitti Varsinais-Suomen piirinmestaruuden 30 kilometrin matkalla ja saavutti kolmannen sijan 60 kilometrillä Turun Hippoksella käydyissä Suomen mestaruuskilpailuissa. Välimäki tiettävästi oli myös ensimmäinen varsinaissuomalainen, joka menestyi hiihdossa SM-tasolla.

Tuiskun naishiihto nousi kohisten 1950-luvun alussa. Liisa Rinne, Laina Jormalainen, Hilkka Tammisto ja Hannele Salonen toivat seuralle piirinmestaruuksia vuodesta 1951 alkaen sekä viestihiihdossa että henkilökohtaisilla matkoilla. Tuiskun mieshiihdon menestyksekkäin kausi alkoi saman vuosikymmenen lopulla. Yksi ladunaukaisijoista oli Sakari Osala, joka saavutti useita piirinmestaruuksia varsinkin veteraaneissa ja oli mukana ratkaisemassa monia viestihiihtoja seuran hyväksi. Tapio Vahtera, Matti Suovanen ja Pertti Pohjatalo hallitsivat piirin nuorten sarjoja vuonna 1962. Rauni Virtanen voitti puolustusvoimien mestaruuden ampumahiihdossa samana vuonna. Matti, Rauno ja Ilpo Konki täydensivät laajaa hiihtäjien rintamaa. Urheilijoiden menestys nosti Tuiskun ensimmäisen luokan hiihtoseuraksi vuonna 1963, jolloin myös Raimo Salonen valittiin Varsinais-Suomen parhaaksi hiihtäjäksi. Raimon erinomainen menestys siivitti myös muita Salosen veljeksiä, Lassea ja Tapiota, jotka kuuluivat piirin parhaimmistoon. ”Vahdon hiihtokoulun” kovaa tasoa osoittavat useat viestimestaruudet. Vuonna 1964 Tuisku voitti ensi kertaa maakuntaviestin, joka sivakoitiin Vahdolla. Samainen kilpailu voitettiin myös vuosina 1965 ja 1966. Lisäksi miesten hiihtojoukkue voitti piirinmestaruuden vuosina 1962, 1965 ja 1969. Tuiskun hiihdon ”kultakausi” jatkui vuosikymmenen lopulle asti. Vahdon hiihdon ”sielu” oli eittämättä seuran puheenjohtaja Pentti Lehtonen.Yleinen hiihtoharrastus alkoi laimeta 1970-luvulla eikä pienen seuran puitteissa vanhoille mestareille löytynyt korvaajia. Mainittakoon kuitenkin, että nuoret ampumahiihtäjät menestyivät hyvin vielä vuosikymmenen alussa; Pekka Varjosen voittaessa piirimestaruudenkin. Tuiskun hiihdon uusi tuleminen sai odottaa aikaansa 1990 – luvulle asti, jolloin seuran toistaiseksi kirkkain tähti Satu Salonen alkoi lunastaa häneen kohdistuneita odotuksia. Sadun lukuisiin saavutuksiin kuuluvat mm. kolme naisten Suomenmestaruutta eri matkoilla. Salosen menestyksistä sykähdyttävin lienee viestipronssin ratkaisu Suomelle Trondheimin MM – kisoissa vuonna 1997. Tuolloin hän Suomen joukkueen ankkurina ohitti loppukirissä Italian olympiavoittajan Manuela di Centan.

Tuiskun puitteissa on harrastettu vuosien mittaan monenlaista liikuntaa ja edistetty myös kuntourheilua. Suunnistukseen alettiin panostaa 1950 – luvun jälkipuoliskolla ja sen harrastus oli aktiivista 1970 – luvulle asti. Piirikunnallisella tasolla Tuiskun suunnistajat menestyivätkin hyvin ja kävivät myös Jukolan Viestissä kokeilemassa kuntoaan. Pesäpalloa lienee harrastettu pisimpään palloilulajeista. Kilpailutoimintaan osallistuttiin ns. perussarjassa, jossa saavutettiin kolmas sija 1950 – luvun lopulla. Jalkapalloa pelattiin erityisesti 1960- ja 70 – luvuilla, jolloin Tuiskulla oli joukkue C – junioreissa. Seura on järjestänyt kuntourheilijoille lukuisia latu- ja polkuretkiä sekä liikunnallisia tempauksia. Yhteistyö ja vuorovaikutus koulun kanssa on ollut ajoittain hyvinkin vilkasta ja hyödyttänyt molempia osapuolia.

Vahdon Tuiskun hyväksi ovat työskennelleet lukuisat innokkaat urheiluihmiset, miehet ja naiset, vuosien kuluessa. Tässä yhteydessä mainittakoon seuran puheenjohtajat:

Oskari Isotalo        1913 - 1931
Ahti Vahtera          1932 - 1935
Verneri Hannula  1936 
Väinö Virtanen     1937 - 1938
Pentti Lehtonen    1939 - 1945
Aarno Alikoivisto  1946 
Väinö Virtanen      1947 
Erkki Haanperä     1948
Kalevi Vähätalo     1949 - 1952
Pentti Lehtonen     1953 - 1966
Pentti Hannula      1967 - 1976
Antti Pihlava           1977 - 1978
Jaakko Reunanen 1979 - 1990
Mikko Malmi          1990 - 1992
Hannu Vehanen   1992 - 2006
Kirsi Sorjasaari     2007 - 2008
Esa Salonen           2009 - 2011
Raimo Mäkinen     2012 -